Metsänhoito Hyöteikön yhteismetsässä
Hyöteikön yhteismetsä uudistaa uudistuskypsiä metsiään luontaisesti sekä keinollisesti kylväen ja istuttaen. Kotimaisia puulajeja käytetään mahdollisimman monipuolisesti mm. kasvupaikat ja maapohja huomioiden. Hyöteikön yhteismetsän metsät sijaitsevat 240-315 metrin korkeudessa merenpinnasta. Metsänhoidon monipuolisuudella pyritään vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi esimerkiksi hirvi-, poro-, myyrä- ja muihin eläintuhoihin. Ilmaston mahdollisesti lämmitessä sieni- ja hyönteistuhoriskit voivat kasvaa. Rauduskoivun uudistaminen on lähes mahdotonta Porojen takia. Vapaana yhteismetsän mailla liikkuvat porot aiheittavat myös vahinkoa metsänviljelyille. Ylisuuri Hirvikanta on isompien mäntytaimikoiden riski.
Hyöteikön yhteismetsän maista on kolmeneljännestä hyviä tuoreita kankaita. Monilla uudistuskypsillä kohteilla soistuneisuus ja puuston korkea ikä tekevät puuston säilyttämisen huonoksi vaihtoehdoksi. Vanha metsäkin kuolee kuin me ihmisetkin. On järkevämpää korjata puusatoa ja laittaa uutta puuta kasvamaan. Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Risto Jalkanen on antanut yhteismetsälle arvokasta tietoa varsinkin metsän uudistamiseen ja metsätuhoihin liittyen.
Metsälain uudistaminen luo metsänomistajille enemmän mahdollisuuksia järkeistää omaa metsätalouttaan
Metsälain hyvin tarkka metsänomistuksen sääntely on tullut vaiheeseen, että metsänomistajille on luotava enemmän ammattimaisia mahdollisuuksia taloudellisen metsätalouden harjoittamiseen.
Valtiovalta on päätynyt metsälain hyvin merkittävään uudistamiseen metsänomistajien arvojen huomioimiseksi. Nyt hyväksytään myös monijaksoinen metsänkasvatus ihan suoraan laissa. Monijaksoiskavatus saattaa olla joissakin kohteissa hyvinkin kannattavampaa kuin yksijaksoiskasvatus.
MMM teettämät uudet metsänhoitosuositukset, jotka huomioivat uuden metsälain ja asetuksen
Metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminen -jatkotyöryhmän muistio
Metsänhoidosta enemmänUudistamismenetelmät on valittava metsänomistajan tavoitteiden kannalta kuviokohtaisesti
Jos metsäkuvio on tarkoituksen mukaista uudistaa keinollisesti tai luontaista uudistamista käyttäen, metsänuudistaminen pyritään ensisijaisesti toteuttamaan luontaisesti uudistaen ja toissijaisesti kylväen ja jopa istuttaen. Monesti vaihtoehdoksi kuitenkin tulee avohakkuu luontaisen uudistamisen ja monijaksoisen metsänkasvatuksen edellytysten puuttuessa. Puuston kasvatus ja uudistamistapa tulee arvioida kuviokohtaisesti.
Avohakkuun jälkeen tehdään keinollinen metsänviljely muokkaamalla ala ja kylväen siemenet tai istuttamalla taimet. Yhteismetsä käyttää puulajeina metsänuudistamisissa kuusta, mäntyä ja siperian lehtikuusta. Luontaisesti Hyöteikön yhteismetsään kuuluvan Rauduskoivulle uudistaminen on ilman metsänviljelysalueen aitaamista käytännössä mahdotonta.
Taimien ja siementen alkuperä valitaan paikalle sopivista alkuperistä metsänviljelyn onnistumiseksi. Uudistamisessa voidaan käyttää siemenviljelyksiltä saatavaa jalostettua siementä tulevan metsän kasvun ja laadun parantamiseksi. Hyöteikön yhteismetsä on käyttänyt metsänviljelyssä ensimmäisenä Kuusamossa männyn siemenviljelyssiementä vuonna 2009 männyn kylvöön. Keväällä 2014 käytämme simenviljelysiemenestä kasvatettuja kuusen taimia ensimmäistä kertaa ja istutettavat männyn taimet on kasvatettu siemenviljelyksen SV409 siemenistä kuin jo vuodesta 2010. Jalostetun siemenen käytöllä pyritään parempaan puunlaatuun ja kasvukin on parempi. Kulotus olisi monesti hyvä tulevan metsän kehityksen kannalta. Metsälain uudistaminen antaa suuremmat mahdollisuudet kasvattaa metsää peitteellisyyden vallitessa.
Hyöteikön yhteismetsä käyttää istutus- ja taimikonhoitotöissä mm. Kuusamolaisia metsuriosuuskuntia, joita ovat Osuuskunta Laatumehtä, Osuuskunta Biowood ja Osuuskunta Savotta. Ammattimetsureiden työjälki on parasta metsänviljelyn onnistumisen ja kustannusten sekä hyötyjen suhteen.
Uudessä metsälaissa ei enää ole määritetty uudistuskypsyysikää. Kuitenkin metsälakiin jäi uudistuspakko, jos olemassa oleva puusto hakataan alle metsäasetuksessa määritetyn puuston kasvatusrajan, on taimikko perustettava. Jatkuvankasvatuksen keinoin voidaan välttyä keinollisen uudistamisen menetelmiltä, maanmuokkaukselta ja istuttamiselta.
Kemera- tuetkin näyttävät olevan katkolla. Vähä puustoisissa kohteissa voi tulla hyvin hankalaksi perustella keinollisen metsänuudistamisen järkevyyttä metsätaloudellisin syin. Kestävän metsätalouden rahoituslain uudistamisenlakiluonnoksen 12.6.2014 mukaan metsänuudistamisiin ei saisi enää Kemera- tukia. Tämä sattuu erityisesti Pohjois-Suomen metsänomistajiin. Metsänuudistamisen Kemera- tuen poistuminen Pohjois-Suomessa pienemmän kantarahatulon seurauksena alentaa entisestään metsäntuottamisen kannattavuutta. Edellisen kerran Kemera- tuet huononivat 2007 ennakoiden kokonaan poistumista metsänuudistamisilta.
Suomessa on vähän tutkittu jatkuvan kasvatuksen ja jaksollisen kasvatuksen taloudellisuutta toisiinsa nähden. Suomessa jatkavan kasvatuksen tutkijana on erityisesti 1980- luvulla Erkki Lähde nostanut jatkuvan kasvatuksen takaisin normaaliksi metsänhakkuutavaksi. Metsänhoitotieteen professori Erkki Lähde on kylläkin siirtynyt jo eläkkeelle Metlasta. Nykytutkijoiden jatkuvan kasvatuksen tutkijoiden keulakuvana ovat nykyisin Metlan tutkijat Sauli Valkonen ja Timo Saksa. Tutkijat ovat tehneet hyvää työtä monijaksoisen metsänhoidon kehittämisessä. Yhteiskunnalliset lyhyenaikavälin esteet ja asenteet eivät enää mahda kehitykselle yksityismetsätaloudessakaan.
Hyöteikön yhteismetsässä olisi mahdollista tehdä tutkimuksia ammattitutkijoiden toimesta. Koillismaalainen monijaksoinen metsänkasvatus tutummalta nimeltää jatkuvakasvatus saisi konkreettista tietoa mutu tiedon rinnalle käytännön päätöksien tekoon metsissä täällä Koillismaallakin. Hyöteikön yhteismetsän maista osa on hyvin sopivaa jatkuvaan kasvatukseen ja näin uudistamiskuluissa voisi metsänomistaja säästääkin, jos sopivilla kohteilla käytettäisiin jatkuvaa kasvatusta. Uudistuskulut ovat iso osa menoista jaksollisessa metsänkasvatuksessa pääomien sitoutuessa jopa yli 100 vuodeksi metsään viljelykuluina.
Uudistushakkuiden yhteydessä uudistamismenetelmä
Metsämaan kulotusta uudistamisen yhteydessä menetelmänä tulisi lisätä maantuottokyvyn parantamiseksi. Se, miten korvataan puutavaran mukana metsästä vietävät ravinteet maantuottokyvyn säilyttämiseksi, on tulevaisuudessa melkoinen haaste metsänhoidolle ja metsänkasvatukselle. Kokopuunkorjuussa ravinteiden poistuminen metsästä on huomattavasti isompaa. Uusi metsälaki huomioi paremmin myös metsän ns. Jatkuvan kasvatuksen käytön ilman varsinaisia metsänuudistamisia.
Maanmuokkaus on tehtävä metsän ehdoilla
Jos joudutaan metsikkö uudistamaan, yleensä metsänviljelyssä metsänuudistamisen kannalta uudistettava ala on hyvä muokata. Maanmuokkauksen tavoitteena on turvata metsänuudistamisen onnistuminen. Uudistamismenetelmään soveltuvin maanmuokkaustapa valitaan uudistusalan maaperäolojen mukaan.
Uudistushakkuun jälkeen maahan ulottuva sade lisääntyy ja pohjaveden pinta nousee entisestään. Tiiviillä hienojakoisilla mailla pintavesiä kertyy muutenkin soistuttamaan maata entisestään. Märkyyden aiheuttamaa ongelmaa voidaan välttää oikeanlaisella maanmuokkauksella ja tarvittaessa johtamalla vesiä pois tehtäviä ojia myöten. Hyöteikön yhteismetsä ei ole käyttänyt 5 vuoteen Kuusamossa vallalla olevaa menetelmää maanmuokkauksessa. Tätä piennarauralla risujen ja kivien nostamista on kutsuttu termillä ns. säätöauraus. Säätöaurauksella ei kumminkaan ole mitään tekemistä säädettävyyden kanssa pienarauralla käsiteltäessä metsänuudistusaloja. Pienauraura ei sovellu soistuneille alueille. Soistumattomat metsänviljelyalueet ovat yleensä karkeamaalajisia ja niissä on äestys taloudellinen oikea menetelmä.
Metsämaan muokkausmenetelmät valitaan metsänkasvatuksellisesti riittävinä, turhaa mylläämistä vältetään, huomioidaan maisemat ja luonto.
Kaivuri on tärkein maanmuokkauskone, jolla samalla voidaan tehdä hyvää kasvualustaa taimille ja siemenille mm. soistuneilla kuvioilla ojitusmätästäen ja soistumattomilla aloilla laikuttaen. Sopiva muokkaus vähentää maan routimista rousteen muodossa. Kaivurilla voidaan metsänviljelyhankkeiden yhteydessä tehdä pienimuotoisia ojituksia ja näin luodaan perusteet uudistusaloilla vesitalouden kunnossapysyttämiseksi koko kasvatettavan puuston kiertoajan. Myös palleauraus ja kaivuri yhdistettynä on suuremmilla alueilla monesti hyvä menetelmä istutettavien taimien kasvattamiseksi.
Ohutkunttaisten karkeamaalajisten kohteiden uudistamisessa hyvä menetelmä on monesti keväällä tehtävä äestys, jonka yhteydessä useimmin tehdään metsänomistajalle edullisempi männyn konekylvö.
Uudistusalojen muokkauksissa vältetään Kuusamossa paljon käytettyä säätöaurausta pienarauralla, koska sillä ei saada aikaan hienojakoisilla soistuneilla alueilla tarvittavaa palletta taimien kasvualustaksi ja lisäksi se aiheuttaa kohtuutonta maiseman turmelemistä. Pienarauralle ei löydy ekologista järkevää syytä käyttää sitä metsässä.
Taimikonhoito ja harvennushakkuut on tehtävä oikein oikea-aikaisesti
Taimikonhoidot tulee tehdä oikea-aikaisesti. Taimikon hoidolla pyritään tiheiköt harventamaan sellaisiksi, että jätettävät puut saavat valoa sopivasti pituuskasvun pitämiseksi hyvänä ja varjostavat sivulla puita niin, että oksikkuus ei laajenisi auringonvalon voimasta sivulle tuoreina oksina. Taimikon hoidon tiheydellä pyritään puuhun saamaan laatua sopivan tiheyden varjostuksella niin, että oksat alhaalta kuolisivat ja tippuisivat pois. Karsiutumisen jälkeen puu voi kasvattaa oksatontakin puuta, varsinkin arvokasta oksatonta laadukasta tyvytukkia pyritään saamaan tulevaisuudessa.
Timo Pesonen Osuuskunta
Savotta. Kohteella taimikon harvennus
auttamattomasti myöhässä vuonna 2009
Nykyisessä avohakkuun jälkeiseen viljelymetsätalouteen perustuvassa metsänkasvatuksessa tehdään yleensä ensimmäinen harvennushakkuu puuston saavuttaessa noin 40 vuoden iän. Harvennushakkuiden tavoitteena on ensisijaisesti parantaa kasvatettavan puuston laatua ja nopeuttaa puuston järeytymistä.
Metsänkasvatuksen tulosten korjaaminen
Nykyisin pääosa puusadosta korjataan päätehakkuilta, jonka jälkeen alkaa uuden puusukupolven kasvattaminen. Metsänkiertoaika uudistamisesta päätehakkuuseen on noin 100-140 vuotta. Keinollisen metsänuudistamisen kulujen sitouttamisen noin 100 vuoden kasvatusjaksolle jo pienelläkin rahan korolla tekee useimmiten metsänkasvatuksen metsätaloudellisesti kannattomaksi nykyisten tietojen valossa ilman yhteiskunnan tukea.
Poimintahakuilla ja muilla jatkuvan kasvatuksen hakkuilla voidaan pitää metsä peitteellisenä avohakkuun totaalisuudesta poiketen enemmän luonnonehtoilla toimien. Uudistaminen jää siis pois jatkavankasvatuksen kohteissa ja tuotto tutkimusten mukaan ei poikkea ainakaan olennaisesti metsän jaksolliseen kasvatukseen nähden. Jatkuvassa kasvatuksessa uudistamisen kulut voivat jäädä jopa kokonaan pois. Hakkuutavat tulee valita kuvio kohtaisesti harkiten.
Hyöteikön yhteismetsä hoitaa metsiään hyvän metsänhoidontapojen mukaisesti tehokkaasti ja taloudellisesti parhaan metsänkasvatuksellisen tuloksen saamiseksi yhteismetsän osakaskunnalle.